- Muu!
- Mitä lammas sanoo?
- Mää!
- Mitä possu sanoo?
- Röh-röh!
- Lähdetäänkö katsomaan lehmiä, lampaita ja possuja?
- Ei!
- Eikun mennään nyt? Siellä on ihan oikeita lehmiä.
- Mennäää!
Ja niin me ajoimme Haltialan maatilalle katsomaan kaikkia kirjasta tuttuja eläimiä. Eppunen oli superhyperinnoissaan. Mutta kuinka kävikään, alkoi sataa ja ukkostaa. Lähdimme autolle itkun kera. Lupasin Eppuselle, että tulemme uudestaan heti kun on seuraava aurinkoinen päivä. Ja heti seuraavana aamuna paistoi aurinko täydeltä taivaalta. Uusi yritys, ja tällä poikaa ei tarvinnut enää houkutella.
- Lähdetäänkö ulos?
- Muu?
- Joo, mennään vaan kun lupasin.
Ja niin me menimme. Ja Eppunen oli taas innoissaan. Koska olimme ajoissa paikalla, ehdimme nähdä lampaat ennenkuin ne menivät laitumelle, ja Eppunen pääsi silittelemäänkin niitä. Sitten menimme pällistelemään lehmiä, ruokimme vuohia, ihmettelimme kanoja, kukkoja ja isoa kalkkunaa, nauroimme jalkapallolla leikkiville possuille, syötimme lisää vuohia ja Eppunen juoksenteli aitaukselta toiselle innoissaan. Kaikkein jännittävintä oli kuitenkin se, kun maatilan työntekijä tuli pihalle pesemään isoa traktoria painepesurilla. Siinä kääntyivät kaikkien pikkuihmisten päät.
Kun tuli lähdön aika, Eppunen vilkutti kaikille eläimille sekä traktorille heipat. Vielä autossakin poika huuteli heipat kaikille kivalle ja jännittävälle. Äidille tuli kyynel silmäkulmaan, voi minun pientäni. Lupasin viedä pojan pian uudelleen maatilalle.
PS. Haltialan kotieläintila on Helsingin kaupungin omistama kaupunkilaisten virkistys- ja opetuskäyttöön tarkoitettu maatila. Alueella on myös pieni ravintola, kioski sekä leikkipuisto. Tilalle voi mennä myös piknikille, tai ostaa sieltä muutaman makkaran ja paistaa ne grillissä. Joskus tilalla järjestetään myös erilaisia tapahtumia.
