Kerhoilua, kumisaappaita ja kadonnut poika ;-)

Tänä aamuna olin lähdössä Eppusen kanssa kerhoon, ja puin hänet tapani mukaan valmiiksi ennen itseäni. Kokosin vielä nopeasti tavarat kerhoreppuun ja sitten menoksi. Paitsi, että lapsi oli kadonnut jonnekin. Eteisen vaatekaapista pilkistivät pienet saappaankärjet. Poika piileksi kaapin kätköissä. Ja voi sitä kikatusta kun yllätin hänet sieltä: "Pöö!"
Ovien aukominen ja sulkeminen sekä valojen räpsyttely on tällä hetkellä pikkumiehen lempipuuhaa. Mieheni ei voinut uskoa, että vaahtosammutin ylettyy valokatkaisijaan kunnes nautti varhaista aamukahviaan pimeässä, ja sitten valoisassa, ja sitten taas pimeässä. Meno on välillä kuin Enon diskossa valomerkin aikaan. Räps! Räps! Räps!
Onneksi Eppunen ei ole vielä keksinyt ovenkahvojen tai lukkojen toimintaa. Muistan kun vielä vanhassa kodissamme asuessamme muutama talvi sitten olin ulkoiluttamassa koiriamme aamuvarhaisella. Vastapäisen talon parvekkeelta joku nainen huiskutti ja huuteli jotain minulle. Olin jo valmistautunut litanjaan "Joo-joo-korjaan-kyllä-aina-koirieni-jätökset-ja-olen-muutenkin-vastuullinen-ihminen" kunnes tajusin naisen huutavan apua. Menin parvekkeen alle katsomaan mikä on hätänä. Tämän naisparan 1,5-vuotias taapero oli lukinnut äitinsä parvekkeelle sisäpuolelta. Juoksin hakemaan talon rappukäytävästä huoltomiehen puhelinnumeron, ja hän lupasi saapua hätiin pikimmiten. Sitten sain "kuningasidean" heittää naiselle takin, jotta tämä ei paleltuisi parvekkeelle huoltomiestä odotellessa (oli todellakin kunnon pakkanen ja tämä äitiparka oli parvekkeella teepaitasiltaan). Arvaatkaa vaan onnistuinko tähtäämään takkia oikealle parvekkeelle. Takki kyllä osui jollekin parvekkeelle ja sieltä kuului kova kilinä. Jep, aina ei mene niinkuin Strömsössä.


Kerhoasuna Tartine et Chocolat rugbypaita sekä Gantin farkut. Saappaat Viking.