Se on hassua kun vauva tuntuu kasvavan silmissä. Vaikka ihan kaikki juttuja ei toisen lapsen kanssa seuraakaan suurennuslasin kanssa, jotkut pienet asiat saavat välillä sydämen pakahtumaan. Ensimmäinen hymy ja nauru olivat tietenkin tärkeitä. Muistan edelleen ne hetket ja sen paikan, missä olin kun molemmat lapset ovat nauraneet ensimmäisen kerran ääneen. Nyt jo tuosta Islankin ekasta naurusta on aikaa, ja vauvan hassu nauru raikaa meillä vähän väliä. Mutta viimeinen tällainen minulle tärkeä hetki tapahtui muutama päivä sitten kun olin viemässä tyttöä nukkumaan. Olen kiinnittänyt tytön sängyn viereen vauvan katselukortteja, (joista kerroin täällä) ja joita tyttö tykkää katsella nukkumaan mennessään. Islaa ei selvästikään vielä nukuttanut, ja niinpä hän käännähti sängyssä vatsalleen, kiipesi hieman sängynlaitaa pitkin ja nappasi yhden korteista irti seinästä käteensä. Samantien tämän tehtyään hän vilkaisi minua kuin katsoakseen, näkihän äiti varmasti, ja kuin kysyäkseen mitä minä olen tempusta mieltä. Ja tätä seurasi leveä ja tyytyväinen vauvan hymy. Vaikka temppu ei nyt ollut kovinkaan kummoinen, äidin sydän oli pakahtua. Ja kohta on sitten varmaan myös sen pinnasängyn pohjan laskeminen edessä.
PS. Ja jos tiiraa oikein tarkkaan, tuosta ekasta kuvasta huomaa ehkä vielä yhden uuden jutun, joka ilmestyi jokunen päivä sitten. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit! :)