Pikku pikku vinkkejä taaperoille

Nyt on kulunut vuosi ja kolmisen kuukautta siitä kun valloittava pikkumies ilmestyi elämäämme. Koska Eppunen on meidän perheen esikoinen, ei minulla ollut ennen hänen syntymäänsä mitään, ei niin mitään, kokemusta lapsista. Ne kerrat kun olen edes pidellyt vauvaa ennen Eppusta voi helposti laskea yhden käden sormilla. Siksi koen erinäisiä wow-elämyksiä melkein päivittäin ihan pienistäkin jutuista, koska kaikki on myös minulle uutta ja ihmeellistä. Onneksi olemme Eppusen kanssa kaksin kotona eikä kukaan ole kuulemassa näitä intoilujani. Joten jos nämä vinkit ovat kokeneemmille lapsiasiantuntijoille jo selvää kauraa, pahoittelen ja suosittelen hyppäämään tekstin yli suoraan kuviin. : )

Viime viikonloppuna huusin miehelleni kesken kauppareissun Ikean kohdalla: "STOP!" ja lupasin palata pian. Kipaisin hakemassa lastenosastolta vähän viihdykettä pikkumiehelle, joka toisinaan haluaisi osallistua äidin kanssa ruuanlaittoon niin, että siitä ei meinaa tulla mitään. Hädissäni olen viskonut pojalle erinäisiä muovikippoja, kuppoja ja kauhoja viihdykkeeksi, kun poika on osoittanut käsittämätöntä kiinnostusta ruoanlaittoa kohtaan. Nappasin siis Ikeasta mukaani lasten kattila- ja kauhasetit sekä korillisen pehmoisia vihanneksia. Iskin koko "roskan" koriin ja piilotin astiakaappiin. Sieltä se sitten otetaan esille kun äiti alkaa tehdä ruokaa, ja näin Eppunenkin on tyytyväinen pitkään. Niin ja minä ainakin saan tyytyväisenä laittaa rauhassa meille pöperöä. Toimii ainakin meillä. Nyt jo eräs irvileuka ystäväni (terveisiä vaan sinne, tiedän että luet tätä;) pääsi kuittaamaan, että tämähän on tyttöjen leikki. Mutta SO WHAT! Kaikki huippukokithan ovat miehiä. 

Niin ja toinen juttu liittyen näihin omiin äidillisiin wow-elämyksiini. Eppunen on vasta hiljattain oppinut syömään itse omalla lusikalla, ja ilman kahta (kohta-hyvin-lihavaa) koiraa, saisin heilua alati mopin varressa kuuramassa lattioita. Ruoan lusikointi ja suuhunvieminen siis sujuu ihan loistavasti, mutta juuri ennen kohtalokasta hetkeä, Eppunen kääntää lusikan jotenkin todella hassusti pystypäin ja ruokaa tipahtelee myös muualle kuin suuhun. Koitin miettiä, miten tätä voisi pojalle opettaa, vai pitäisikö vain antaa olla ja odottaa. Sitten muistinkin yhden lahjan, jonka saimme jo jokin aika sitten, mutta jonka olin jemmannut odottamaan pojan kehittymistä. Taaperon taivutettu lusikka ja haarukka helpottavat pikkumiehen syömistä huomattavasti, ja ruoan lapiointi suuhun sujuu vaivatta ja ilman sotkuja. Kätsää eikö? Setissä oli siis sekä haarukka että lusikka, joten näillä voi sitten lapioida sekä puuroa että päiväruokaa. Toimii! 

"Ei kultaseni, niitä ei voi oikeasti syödä."