Tukka hyvin, kaikki hyvin ;)

Tarkoitukseni oli tehdä tämä postaus jo eilen, mutta ylittämättömät esteet, joihin laiskuus kai luetaan, estivät sen. Olimme mieheni kanssa keskustelleet Eppusen hiusten siistimisestä jo jonkin aikaa, tekemättä kuitenkaan asialle mitään. Kerran jo oli parturikin varattuna, mutta jouduimme perumaan sen muiden menojen takia. Olin kerran aikaisemmin ennen joulua lyhentänyt silmille menevää otsista saksilla, mutta muuten Eppusen kuontalo on ollut luonnontilassa syntymästä asti. Niskasta ruuhkatukka alkoi olla jo todella pitkä, ja kokeilin kerran, että sinne saa jo hyvän ponnarinkin. Mietin kyllä monesti hiusten lyhentämistä, varsinkin kun Eppua luultiin kauppakeskuksen leikkipaikalla tytöksi. Ainoa mikä esti hiuksiin koskemisen, oli pelko niiden pilaamisesta. Minulle on nimittäin jäänyt ikuiset traumat siitä, että omat hiukseni olivat 2-3-vuotiaana aivan kamalat. Leikkaus oli kasaria kameimmillaan, ja tämän takia lapsuuskuvani ilman päähineitä on noilta vuosilta visusti sensuroitu. Minulla on jopa muistikuva varhaisesta lapsuudesta, kun tulimme äidin kanssa kampaajalta, ja olin todella vihainen kun hiukseni oli leikattu. Luulen, että tämä vaikuttaa vielä nykyäänkin, koska vakio vastaukseni kampaajan kysymykseen paljonko leikataan, on lyhyesti:"Milli!".

Lauantaina Epun iltakylvyn jälkeen mieheni pohdiskeli ääneen, kuinka helposti pojan hiukset olisi leikata märkänä. Siinä samassa päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Aloimme napsia Eppusen takatukkaa lyhyemmäksi pojan syödessä naksuja ja tuijottaessa piirrettyjä. Etuhiuksiakin hieman siistin. Jälki ei nyt ole kuin kampaajan käsistä, mutta ei paha näin ensikertalaiselta keittiösaksilla. ;) En tosin tiedä, onko Eppu vieläkään sen poikamaisempi, koska vaikka hiuksia leikattiin parhaista paikoista jopa kymmenisen senttiä, en raaskinut kuitenkaan ihan lyhyeksi leikata. Tuloksena oli nyt tällainen "prinssitukka". Tällä mennään, kunnes päästään joskus oikealle parturille. Mielestäni Eppunen näyttää kuitenkin jotenkin tosi söpöltä. Oma pieni ruuhkatukkani. ♥

Vaali-iltaa vietimme ihan kotosalla, ja sain kuningasidean leipoa pullia, hyvin hyvin pitkästä aikaa. Olen lukenut monesta paikasta kuinka mukava on ottaa taapero mukaan leivontapuuhiin. Ajattelin siis, että Eppunen voisi osallistua leipomiseen, mutta meillä tämä nyt ei ainakaan vielä toiminut. Isä auttoi Eppua leipomisessa, mutta ainoa asia mistä pikkumies oli kiinnostunut, oli taikinan syönti. Leipomisesta ei tullut yhtään mitään, ja kun isän ja pojan leipomistuokio muuttui pojan kiljuntatuokioksi, he päättivät siirtyä yläkertaan leikkimään junaradalla. Noh, onneksi tästä ei ole suurta haittaa, koska en ole mikään pullantuoksuinen äityli. Ehkä sitten joskus myöhemmin.. ? :)

P.S. Huomasin ilokseni, että mukaan on liittynyt 80. lukija. =) Tervetuloa!=) 

P.S.S. Arvonta Väinön Vinttiin on nyt päättynyt, ja julkistan voittajan huomenna. :)